Lokakuisia kuulumisia Koivuluoman tilalta

Lokakuisia terveisiä Koivuluomasta! 🍁

Syksy on tuonut mukanaan sekä paljon tekemistä että pieniä, tärkeitä ilonhetkiä. Sateisen kesän jäljiltä odotamme edelleen pääsyä korjaamaan kolmatta rehusatoa, sillä pellot ovat niin märkiä. Samassa tilanteessa on moni muukin, vaikka aika poikkeukselliselta tuntuu, että vielä lokakuussa tehdään rehua.

Töiden lomassa olemme viimein saaneet pidettyä lapsille kaverisynttärit. Voi sitä riemua ja onnea – se lämmitti myös aikuisten sydäntä! Eilen puolestaan pääsimme uusien yhteisten ystävien luo kylään. Saimme istua valmiiseen pöytään ja nauttia syysillasta nuotion äärellä lohta loimuttaen. Sellaiset hetket tekevät hyvää. ❤️

Ihanan illan jälkeen arki odottikin aamunavetalla tulvivien lantakuilujen muodossa. Päivän nurmikonleikkausyritys tyssäsi katkenneeseen remmiin, eikä pihasaunaakaan voi lämmittää ennen kuin kiukaaseen saadaan uusi lasi. Minäkin sain tällä viikolla oman osuuteni yllätyksistä, kun navetassa lehmän lantaa lensi suoraan silmään. Sen seurauksena silmä tulehtui ja seuraavana aamuna oli suunnattava lääkäriin. Tätä kokemusta en varsinaisesti kaivannut! 🙈

Näiden keskellä yritämme opetella kääntämään katsetta siihen, mikä kuitenkin on mahdollista. Jos pihasauna ei tänään lämpene, jospa leipoisimme sämpylöitä. Jos nurmikko jää leikkaamatta, voin istuttaa ruukkuun ystävältä saadun callunan. Aina se ei onnistu ihan helposti, mutta yhdessä on helpompi muistaa, että päivään voi mahtua hyvää silloinkin, kun suunnitelmat menevät uusiksi.

Olemme myös valmistelleet tilan uutta nettisivustoa ja sen myötä teille tilajäsenille omaa ympäristöä. Pian pääsette kirjautumaan omaan jäsenprofiiliin ja lukemaan tilan kuulumisia myös siellä. Kokoamme WhatsApp-ryhmän keskustelut postauksiksi, jotta niihin on helppo palata ja uudetkin jäsenet pääsevät mukaan tilamme tarinaan.

On mukavaa saada jakaa tätä elämää teidän kanssanne. ❤️

Meillä aikuisilla oli ihana hetki, kun saatiin kutsu kylään uudelle ystäväpariskunnalle. Aikuisena uusien ystävien löytäminen ei ole enää niin yksinkertaista. Totta kai täällä on tuttuja, minulla varsinkin on paljon sosiaalisia kontakteja päivätyöni kautta. Mutta ystävyys, se on eri asia. Ja se juurruttaa..

Kävin etätyöpäivän lomassa lenkillä naapurissa mummolassa. Äiti keitti mulle päiväkahvit - juotiin terassilla ja turistiin hetki. Teen päivätyötäni keskimäärin 50 tuntia viikossa. En siis juurikaan ole kotona - ja sen vähän mitä olen, yritän auttaa tilalla Petteriä.. Omia vanhempianikin näen usein vain ohimennen. Yhteiset hetket on otettava silloin kun on mahdollista.

Sievissä Maasydänjärvellä on aivan ihania luontopolkuja! Oli mahtava hetki yhdessä perheen kanssa - me rakastetaan kaikkia luontopolkuja, nuotiomakkaraa ja yhdessäoloa.

Sain rakkaan ystävän kylään Turusta - ja haaveiltiin saunasta navetan jälkeen. Mutta poks sanoi lasi - ja sauna jäi haaveeksi.. uutta odotellessa!

Kaksi vuotta ennätettiin asua, ennen kuin sain aikaiseksi järjestää Antin kaverisynttärit. Kaikkia jännitti. Äitiä jännitti, Anttia jännitti. Maria-sisko järjesti rastitehtäviä - yksi oli laittaa omat kengät riviin eteiseen.. Ja synttärit meni upeasti!

Olipa kerran lauantai-ilta ja parisuhdeaikaa täysien kuilujen äärellä.. Ei muuta kuin turvetta kehiin ja Paskervilleri laulamaan..

Täällä Soiten hyvinvointialueella terveydenhuolto toimii upeasti. 1,5 tuntia puhelusta ja minulla oli silmätipat kädessä tulehduksen hoitoon!